Syökö Softamörkö rahasi?
Olipa kerran softamörkö nimeltään Mättö, joka asui pilvessä korkean vuoren huipulla. Sillä oli pohjaton ruokahalu ja se lihoi holtittomasti ahmiessaan valtavia säkillisiä kultarahoja, joita yrittäjät raahasivat päivittäin sille syötäväksi jyrkkiä kivisiä portaita kavuten. Alhaalla laaksossa asuvat yrittäjät tekivät parhaansa pitääkseen softamörön kylläisenä, mutta mikään ei tuntunut riittävän ja heidän kylänsä köyhtyi köyhtymistään. Kohta heidän pitäisi varmaan muuttaa pois aikoinaan viehättävästä laaksostaan, jonka loistosta ei ollut juuri mitään jäljellä, koska kaikki rikkaudet oli jo heitetty Mätön kitaan.
Yrittäjät saivat syyttää itseään tästä tukalasta tilanteesta, sillä olivathan he pyytäneet softavelho Ketterää luomaan tuon otuksen kuultuaan huhuja, että oma softa voisi tuoda kylään suuria rikkauksia ja auttaa heitä kaikissa askareissaan. Velho oli heittänyt loitsukattilaan yrittäjien piirtämän kuvan softasta ja muutaman tiimssipuun siemenen sekä raapustanut padan kylkeen mystisiä riimuja, joista kukaan muu ei ymmärtänyt mitään. Hetken poristuaan padasta kuului "PUF!" ja siitä tuprahti pieni vaaleanpunainen pilvi, joka jäi leijailemaan hämmentyneiden yrittäjien eteen. He kumartuivat varovasti katsomaan pilveä tarkemmin ja huomasivat, että sen päällä köllötteli puolukan kokoinen ja näköinen möykky, pikkuruinen softavauva! Pian tuo möykky avasi silmänsä ja katseli hetken räpsytellen omistajiaan. Sitten se avasi yllättävän ison suunsa ja päästi korvia särkevän rääkäisyn. "Sillä on nälkä", velho selitti. "Sitä pitää ruokkia päivittäin, jotta se kasvaa ja kehittyy. Kasvettuaan riittävän isoksi, se palkitsee ruokkijansa tuomalla valtavia rikkauksia ja hyötyjä."
Niin tuo softa sai alkunsa ja siitä päivästä lähtien yrittäjät ovat ruokkineet sitä kärsivällisesti. Melko pian alkoi kuitenkin näkyä merkkejä, että tästä vauvasta ei kasvaisikaan ahkeraa työsoftaa, kuten kyläläiset olivat toivoneet, vaan ahne softamörkö. "Piirustuksenne oli epätarkka", velho Ketterä oli selitellyt vastuutaan vältellen, "mutta ehkä se vielä muuttuu työsoftaksi, kunhan annatte sille vielä enemmän ruokaa". Näin tehtiin, mutta sekään ei tuntunut auttavan ja yrittäjien toivo paremmasta tulevaisuudesta alkoi murentua. Heidän oli kuitenkin vain pakko jatkaa ruokkimista, koska he pelkäsivät jotain vielä pahempaa sattuvan, jos tuo jättimäinen softamörkö hermostuisi nälissään.
Voi kunpa nuo yrittäjät olisivat tienneet, että Arvosofta luo laadukkaita työsoftia kiinteällä kuukausihinnalla...
